Girl next door

Vähän aikaa sitten tein päätöksen, joka on saanut minut hyvin iloiseksi ja kaikki on vasta alussa! Olin jo kauan haaveillut kunnolliseen skräppikitti-kerhoon liittymistä, sellaiseen, josta saisi paperit ja kaikki yhdessä setissä. Ja nyt sen tein! Liityin lokakuussa brittiläiseen Like for everiin ja olen niin onnellinen!

I recently made a decision that has already had me gleaming of joy and it is only the beginning! I had long wanted to join a kit club for a proper scrapbooking kit, with papers and all. And last month I did it! I joined the Like for ever kit club and couldn't be happier about it.


Family

Uskaltauduin tänään lähettämään hakemuksen Hip Kit Clubin Design Teamiin. Oon jo kauan haaveillut paikasta jossakin design teamissa ja viimein sain kerättyä uskoa ja uskallusta ja laitoin hakemuksen sisään.

I sent in an application today to Hip Kit Club Design Team. I have long wanted to be a part of some design team and I finally gathered both courage and pride & confidence in my own work and sent the application.


Three years together

Otin aikanaan tavoitteeksi kuvata lapset pienemmän syntymäpäivänä yhdessä. No, eka synttäreinä muistin, toisena on. Mutta kolmantena korjasin tapani ja otin kuvan ja toki siitä tein myös skräppisivun. Ihka ensimmäisen yhteiskuvan ja skräpin siitä näet täällä (klik!) ja ekan synttäripäivän kuvan sekä skräpin täällä (klik!) .

On the first birthday of my son I decided to take a photo each year of him and his sister, just like at the hospital when they first met. The first year I remembered to take the picture, but unfortunately on his second birthday I completely forgot. Luckily this year, when he turned 3 I remembered! And of course I had to make a layout out of it. I've also done layouts of the two other pictures, the first ever photo together is HERE and the first birthday pic HERE.

Kolmannella kerralla menin vielä askeleen pidemmälle ja tein tämän sivun tekemisestä myös videon. Ja lisäsinpä vielä kieleksi englanninkin blogiin, haaveissa kun on design teamiin pääsy.

This time I also made a process video of the layout, a little upgrade to the game :)


Tutkimusmatka / Exploration

Tämä sivu oli todellinen tutkimusmatka. Eikä pelkästään aiheensa vuoksi, kuvassa kun ollaan San Franciscon lähellä Muir Woodsin kansallispuistossa punapuiden keskellä. Siellä yli 75 metristen ja liki 1000 vuotta vanhojen puiden lomassa olonsa tunsi todellakin pieneksi ja tutkittavaa riitti.

So this page was definitely an exploration. Not only because of the picture of an amazing exploration we did in the National Park of Muir Woods near San Francisco in the middle of these huge redwood trees. There, standing beneath the over 75 meter tall and over 1000 years old trees, you certainly feel small and there is a lot to explore.


Kahden vuoden taa / Two years ago

Yksi asia, josta skräppäämisessä erityisesti pidän, on muistojen tallettaminen ja niihin palaaminen. Monethan aloittavat skräppäämisen, kun lapsi syntyy, mutta, kun itse aloitin vasta, kun esikoinen oli jo melkein viisi, riittää mulla tapahtumia ja vuosia skräpättäväksi.

One thing I absolutely love about scrapbooking is storing memories and going back to them. I know many people start scrapbooking when they have their first child, but because I only started when my daughter was almost five, I have many memories and years to scrap about.

Onkin kiva valita joku vanha kuva ja skräpätessä palata tuohon aikaan ja tunnelmaan.

I especially like to choose an older picture and go back to that time and emotions then while making my layout.


Kirjoitusharjoituksia

Viime aikoina perintein paperiaskartelu on jäänyt vähemmälle, kun olen opetellut uutta taitoa. Tein nimittäin yhden ainoa uuden vuoden lupauksen: opettelen kaunokirjoittamisen, eli lettering-kirjoitustyylin. Ja nyt sitä on sitten tullut harjoiteltua. Sain joululahjaksi Zigin Clean Color Real Brush-tussisetin ja niillä on niin ihana kirjoittaa! Pikkuhiljaa taitokin alkaa kehittyä ja muutamia hyvinkin onnistuneita teoksia on tullut jo!

Haastavinta tässä harrastuksessa on sisällön keksiminen, että mitä sitä oikein edes kirjoittaisi. Onneksi Pinterest on täynnä "inspiroivia sitaatteja" ja muita latteuksia lausahduksia. Suomeksi näitä lauseita on vielä vaikeampi keksiä... Täytyy varmaan tutustua vanhoihin sananlaskuihin ja muihin kuolemattomiin lausahduksiin enemmän.

Tämä "teos" yhdistää kivasti kaksi osa-aluetta, sillä tarkoituksenani on myös oppia piirtämään hieman paremmin. Ei mitään taideteoksia, mutta tuollaisia "doodling"-tyylisiä juttuja.


Puuta ja pitsiä

Mummoni täytti viime vuoden lopulla jo kunnioitettavat 92-vuotta. Lahjaksi kudoin pitsisukat, jotka saavat tuon rautarouvan jalkoja lämmittää. Meillä nimittäin menee juuri näin "nurinpäin" sukkien teko ja antaminen, mummoni kun ei ole lainkaan käsityöihmisiä.

Kortin kiinnitin lahjapussin kylkeen, tästä on tullut uusi suosikkityylini antaa lahjoja. Varsinkin, kun aika usein lahjat ovat itsetehtyjä, usein villaisia.

Nuo erilaiset puukuvioiset paperit on nyt myös kovasti mieleisiä ja kun vielä lisätään puukoristeita ja pitsiä on rustiikkinen kortti valmis. Ei ehkä sitä mun ominta tyyliä, mutta saajansa näköinen. Ja sehän on tärkeintä.



Paperit: My Minds Eye
Pitsi: Poppy's Cabin
Puukuviot: Freckled Fawn

Projektina Peetu; viikko elämää

Onhan se nyt ihan mieletöntä, että joku on viikon vanha! Eikös? Vaikka se osa meidän kaikkien elämää onkin, on käsittämätöntä, että tuollainen pieni ihminen tulee ihan uutena maailmaan, tietämättä mistään mitään. Ja miten paljon tuo pieni ihminen tietämättään muuttaa maailmaa ympärillään. Syntyessään Peetu, toki vielä "George" tässä vaiheessa, muutti meitä paljon. Minusta tuli kahden äiti. Meistä tuli nelihenkinen. Ja ennenkaikkea Pihlasta tuli isosisko. Ja miten loistava isosisko. Sen näytti jo tämä ensimmäinen viikko. Kaikki kuvat olisivat hyvin voineet olla tästä kaksikosta, Pihla ei kauaksi pikkuveljestä malttanut mennä.

Tässä aukeamalla on ensimmäinen "neuvolapilvi", joka toistuu jatkossa aina siinä iässä, kun neuvolassa on käyty. Tuleepa nuo havainnot talteen muuallekin kuin neuvolakortin sivuille.

Jokaiselle aukeamalle laitan samalla fontilla Silhouettella leikatun tekstin, osoittamaan aikaa. Ja tuomaan albumia yhtenäiseksi. Sentään valitsin turkoosin, enkä mintun vihreää. Sitä löytyy riittävästi muualta albumista :)


Projektina Peetu; ihailijajoukot

Sanomattakin selvää lienee se, että kotimme täyttyi vierailijoista vauvan syntymän jälkeen. Perheenjäsenet ja lähimmät sukulaiset sekä ystävät piti tietenkin ikuistaa kansien väliin. Tästä aukeamasta tulee niin hyvä mieli. Meidän poika on niin onnekas, kun on näin monta ihmistä ympärillä, jotka rakastavat ja ovat lähellä. Ja minä vielä onnekkaampi, kun nämä ihmiset ovat tukenani ja turvaverkkona. Ansaitsisivat jokainen oman aukeamansa.